Tänään kävin uudestaan lääkärillä, uutta sairaslomalappua kouraan vain. Uudessa sama teksti, mitä edellisessäkin, eli akuutti stressireaktio.

Olen väsyny, ahdistunu ja pahantuulinen. Lääkäri sano, että pitäs mennä parempaan kartotukseen, jos on masennuksen oireita. Ilmeisesti mulla niitä sitten on, kun väsyttää, ahdistaa, masentaa ja olen synkkänä melkeinpä päivästä toiseen. Mikään ei oikein tunnu miltään - ihan ku kävelisin sumussa. Unohdan kaiken, olen väsyny vaikka kuinka nukkusin, pienimmätki asiat tuntuu valtavilta urakoilta, vatsa on kipeä ja ihottumat kukoistaa. Uutena on tullu ihan kummalliset näkövaivat - jostaki syystä minusta tuntuu, että menin minne tahansa, niin lattiat on vinot? En tiiä olenko sekoamassa lopullisesti vai olisko näön tarkastuksen aika..

En pysty pysähtymään, koko ajan tuntuu, että pitäis tehdä jotakin; olla töissä, siivota, tiskata yms yms. Nytki yritin mennä nukkumaan, niin alko tiskaamattomat tiskit altaassa ahdistamaan... Päätin sitten purkaa paineita kirjoittamalla ja samalla hoen itelleni, että ne tiskit kyllä voi odottaa aamuun asti.

Siinä mielessä parannusta on tapahtunut, että oon saanu muutettua ja viihdyn. Menneisyys jahtaa minua kyllä, mutta enää vain pään sisällä, eikä se vaani jokasen nurkan takana erinäisinä muistoina ja tapahtumapaikkoina.

Kaikki kuitenki tuntuu kaatuvan niskaan. Tällä viikolla soitettiin koulusta ja ilmotettiin, että minun opiskeluaika on päättynyt - tarkoittaa siis sitä, että joudun omakustanteisesti suorittamaan koulun loppuun. Hinnathan on tottakai päätä huimaavia, enkä tiiä miten saan kaiken maksettua.

Tuntuu, että olen yksin vaikka mulla on seuraa. En jaksa keskittyä mihinkään... Hymyilen, juttelen ja olen positiivinen, mutta pinnan alla myrskyää. Mikään ei kiinnosta, olen vain täynnä raivoa ja ahdistusta. Pahimpana kaikki iskee, kun en tee mitään, joten siitäki syystä on pakko olla koko ajan liikkeellä. Omatunto soimaa ja ihmettelen, miten mie itseni tällaseen jamaan sain. Tunnen oloni huonoksi ja arvottomaksi.

Tänään soitin lääkärin jälkeen työpaikalle, että en pääse huomenna tulemaan sairasloman takia. Työnantaja (joka on myös minun asiakas) hermostu ihan viimiseen asti, tekstiä tuli koko ajan, enkä oikeastaan kerinny sanomaan väliin mitään. ''Et sie voi jäädä noin vain pois, kenet mie näin lyhyellä varotusajalla saan? Huomenna oli ne varatut ajat menoillekin, enhän mie sinne pääse, jos sie jätät tulematta! Mulla menee oma terveys tässä sinun kanssa, ei tästä tule mitään, kun tuolla tavalla vain jäät pois. Sinun olisi pitänyt ilmoittaa aiemmin, sinun olisi pitänyt hoitaa tuo lääkäriaika aiemmin. Ei tästä tule mitään, mulla hakkaa sydänki nyt niin lujaa, minun terveys menee pilalle, ku jätät minut tällä tavalla pulaan, eiköhän ole parempi, että alat järjestämään itsellesi toista työpaikkaa!''.

Yritin selittää, etten saanut aikaa aiemmin, että alkuviikosta kyllä varasin. Pyysin anteeksi, että auttaisin, jos voisin, mutta mullakaan ei ole nyt helppoa. Yritin selittää, pyydellä anteeksi, olla nöyränä. Eipä tuo kuunnellu ja minunki sanat hiljeni pikkuhiljaa ja lopulta katos sen sanaryöppyjen sekaan.

Ilmeisesti olen ihan paska ihminen.




Sparzanza - Alone With a Loaded Gun