En saa unta. Vaikka kuinka yritän, niin ei. Jostain ihmeen syystä mulla ahdistaa nyt kaikki - toisaalta tuntuu, että asiat on paremmin ku pitkään aikaan, toisaalta on niin yksinäinen ja tyhjä olo. Ehkäpä tuo tyhjyyden tunne johtuu siitä, että luonani ollut lapsuuden ystävä lähti eilen takaisin Tukholmaan ja ikävä on jo nyt päässyt yllättämään, en tiedä...

Töissäkin on huomattu, että olen poissaoleva. Muutama kommentti on tullut siitä, että en oikein kuuntele... Tämähän ei tietenkään ole ollenkaan hyvä juttu, sillä tässä uudessa paikassa olen ollut vain parisen viikkoa. Onneksi työhommat on kuitenki tullu hoidettua mallikkaasti, eikä niissä ole ollut moittimista. Huomenna olis taas mentävä vanhaan työpaikkaan heittämään vuoro, miten ihmeessä mie ikinä herään aamulla ajoissa, ku en vieläkään ole nukkumassa..? Myöhästelyyn ei todellakaan ole varaa.

Mielessä on kans pyöriny kummallinen uni, jonka näin ehkä kuukausi sitten. Unessa näin itseni isänäni; aina kun katsoin esimerkiksi peiliin, näin hänen peilikuvansa. En sellaisena, millainen hän oli monta vuotta sitten, vaan sellaisena kuin hän on nyt. Kaikki muut näkivät kuitenkin minut itsenäni, tosin unessani huomautettiin siitä, että olen huonokuntoisen ja väsyneen näköinen. Yritin selittää kaikille, että olen kuin isäni, mutta kukaan ei ymmärtänyt.

Oon miettiny, mikä tarkotus tuolla unella oli. Ehkä oon alkanu huomaamaan itsessäni samalaisia piirteitä, ku isässä? Ahdistavintahan tuo on siksi, että en millään tapaa halua olla kuin isäni. Tiiän, että se on mahdotonta, olen kuitenkin hänen tyttärensä, tottakai olen perinyt hänen piirteitään... Silti tunnen niin suura itseinhoa, kun huomaan samankaltaisuuksia isässä ja itsessäni. Typeräähän tuo on ja muilla on varmaan asiaa vaikea ymmärtää, mutta minkäs sitä omille ajatuksilleen mahtaa. 

Äh, yritän taas painua tupakan kautta peiton alle, saisinpa nukuttua ees muutaman tunnin. Huomisen vuoron jälkeen voinki sitte tyytyväisenä nauttia illasta ja sunnuntaivapaasta, joka tosin pitäis pyhittää koulutehtäville...

Mulla on ihan tajuton ikävä Tukholmaa, vaikka en haluaiskaan sitä myöntää.

 

 

Ashard - Were I To Be